Håkan Wahlmanin ohjasajoklinikka Rauhalan tallilla 18.3.2023
Hocku ja Rauhalan Teodor. Kuvat: Mikaela Kulo, Håkan Wahlman ja Eeva-Leena Alhos
EI MITÄÄN HOKKUS POKKUKSIA VAAN VANHAA KUNNON HEVOSTAITOA
Nuoren hevosen omistajana olen jo jonkin aikaa odottanut mahdollisuutta perehtyä ohjasajoon. Se osui kohdalle pari viikkoa sitten, kun Håkan Wahlman – hevosihmisten kesken tuttavallisesti Hocku – piti Kirkkonummen ratsastajat ry:n järjestämän ohjasajoklinikan Rauhalan tallilla Kirkkonummella. Näin hieno tilaisuus oppia osaavammaltaan kannattaa aina käyttää hyväkseen.
Velmu-varsa kesällä -22. Pian on aika aloittaa totuttelu kuolaimeen ja edelleen ohjasajoon.
Intensiivinen päivä oli hyödyllinen teorioineen ja demoineen, joista on tarkempi selostus jäljempänä alkaen kohdasta ’Hockuksen ohjasajo-opissa’. Johdanto-osassa pohditaan mitä ohjasajo on ja miksi sitä tehdään.
JOHDATUSTA OHJASAJOON
Hockun hevoskokemus on ihailtavan syvää ja laajaa, ja mikä parasta, hän ammentaa siitä auliisti myös muille. Vaikka Hocku tuntee hevoset jo useamman vuosikymmenen takaa, häntä ei voi syyttää paikalleen jämähtämisestä. Ehei – hän on päivittänyt tietonsa matkan varrella ja tukeutuu uusimpaan tietämykseen hevosen rakenteesta ja tavasta liikkua. Hänessä ei ole hiukkaakaan jääräpäistä ‘näin on aina tehty’ asennetta, mutta sen sijaan tarpeeksi itseluottamusta antaakseen tunnustusta kollegoilleen. Hän ei edes yritä esittää keksineensä kaikkea itse.
Ihminen havainnoi ympäristöään ja oppii siitä, mutta taantuisi alkuihmisen tasolle, jos ei hyödyntäisi muiden hankkimaa tietoa. On silti tärkeää tiedostaa olevansa osa suurempaa.
OHJASAJO HARJOITUSMUOTONA
Ohjasajossa hevosta liikutetaan maasta käsin pitkin ohjin joko kaarevaa tai suoraa uraa seuraten. Kulkusuunnan lisäksi sillä vaikutetaan hevosen liikkumistapaan, vahvistetaan hevosen lihaksistoa ja nostetaan sen kokoamisastetta. Ilman ratsastajan (tai kärryjen) aiheuttamaa painetta haetun muodon oivaltaminen ja siinä työskenteleminen on hevoselle helpompaa. Hevosen kanssa voi näin työskennellä kaikissa askellajeissa kokoamisastetta vaihdellen (hevosen koulutustason rajoissa).
Ohjasajo kehittää hevosta kantamaan taakkaa, ravihevonen sen sijaan vetää sitä perässään liikkuen eri muodossa, vaikka sitäkin ajetaan. Valjakkoajossa hevonen liikkuu taas samassa muodossa kuin ratsu, vaikka vetää kärryjä perässään. Kyse on lajin asettamista vaatimuksista hevosen muodolle, eli pohdinta ‘kantaa’ ja ‘vetää’ ei ole siinä mielessä relevantti.
Ohjasajoa ympyrällä. Kuva: Mikaela Kulo
MIKSI MAASTA?
Maasta johdonmukaisesti suoritettavat harjoitukset tekevät hevosesta tolkullisemman päivittäisessä käsittelyssä, mutta myös parantavat ratsastettavuutta. Maastakäsittelyä on jo hevosen opettaminen seisomaan paikoillaan, kulkemaan kauniisti riimussa, väistämään sivuun etu- ja takajaloillaan ja myötäämään niskastaan ystävällisestä pyynnöstä.
Hevosen on opittava hahmottamaan ihmisen tila jo varsana, jotta se ei pelästyessäänkään reagoisi syliin hyppäämällä. Varsa hakee luontaisesti turvaa ensin emästään ja sen jälkeen tutusta ihmisestä pyrkimällä tämän luo, mutta siitä se on valitettavasti käytännön syistä opetettava pois: hevonen on iso eläin, jonka massa ja voima saavat ihmiseen kohdistuessaan ikävää jälkeä aikaan.
Ohjasajossa pätevät samat periaatteet, ja jos niitä ei ole aikaisemmin hevoselle opetettu, perusharjoitusten tekeminen (naru-)riimussa kannattaa ennen ohjasajon aloittamista. Hocku suosittelee nuorelle hevoselle myös kuolaimeen totuttamista ensin.
Ohjasajoa suoralla uralla. Kuva: Mikaela Kulo
Eivätkö ratsastuslihakset kehity ratsastamalla?
Kyllä, mutta ohjasajo tarjoaa hevoselle ratsastusta kevyempää lajinomaista oheisharjoittelua, mukavaa vaihtelua ja oivaltamisen iloa. Ohjasajo parantaa myös hevosen kuuliaisuutta. Sen avulla hevonen oppii oikean ohjastuntuman itsenäisesti, ilman ihmisen lähituntumassa aiheuttamaa psyykkistä ja fyysistä painetta.
Hocku toi esiin kiintoisan näkökulman, jota en ole tullut aikaisemmin ajateelleeksi: jos hevonen vastustaa ohjan painetta ohjasajettaessa, tuntuma voimistuu, mutta se ei tällöin yhdistä paineen lisääntymistä ihmiseen, vaan taistelee lähinnä itseään (tai ohjaa) vastaan. Näin se oppii pian, että sen kannattaa valita ura, jolla ohjan (kautta kuolaimen) tuntuma on miellyttävä ja tukee hevosen kulkua. Kun ohjastuntuma on nuorelle jo valmiiksi tuttu asia, ihmisen tulo sen selkään ei enää aiheuta niin suurta ihmetystä.
On järkeenkäypää jakaa uuden asian opettaminen aluksi osiin ja yhdistää osat vasta sen jälkeen, kun ne ovat tarpeeksi hyvin hallussa. Näin rakennetaan myös haluttu apujen yhteisvaikutus.
Ohjasajosta on hyötyä myös vanhemmille, jo ratsastetuille hevosille. Hocku kiinnitti huomiota lisähyötyyn, joka liittyy aikuisten ratsuhevosten ohjasajoon: kun ratsastajan vaikutus poistuu, saattaa hevosen väitetty vinous vähetä tai jopa kadota jäljettömiin. Tällöin pitää hevosen sijaan työstää ratsastajan asentoa satulassa, mikä ei aina olekaan niin helppoa, etenkään jos vinoudesta on ehtinyt tulla toinen luonto.
Ratsastajan pitää jatkuvasti huolehtia omasta fyysisestä kunnostaan ja hallita myös painoaan, jotta hän auttaisi hevosta kantamaan ratsastajan painon hyvässä tasapainossa liikkuen. Kukaan ei ole täydellinen, mutta parantaa voi jokainen, kyse on asioiden tiedostamisesta ja niihin tarttumisesta.
On erittäin huolestuttava löydös, että ratsastaminen lisää kehon epäsymmetriaa Ratsastajien kannattaa pyrkiä korjaamaan toispuoleisuutta systemaattisella oheisharjoittelulla.
HOCKUN OHJASAJO-OPISSA
Seuraavassa kertaan päivän annin pääpiirteissään. Päivä koostui kahdesta rupeamasta: ensin oli teoriaa Rauhalan viihtyisään vanhaan kivitalliin rakennetussa kerhotilassa, minkä jälkeen Hocku ja upea Rauhalan Teodor demonstroivat ohjasajoa maneesissa.
BIOMEKANIIKKAA
Ihan aluksi Hocku kyseli, montako nikamaa on hevosen a) kaularangassa b) rintarangassa ja c) lannerangassa. Täytyy myöntää, ettei minulla ollut mitään hajua, vaikka olisi pitänyt olla. Nykyajan ongelma on siinä, että kun kaikki löytyy nopeasti netistä, ei viitsi painaa asioita mieleen! Hevosen selkärangan rakenne on hyvin esitettynä esimerkiksi Anna Kilpeläisen sivuilla.
Vastaukset Hockun kysymyksiin kuuluvat: a) 7, b) 18 ja c) 6. Merkittävä osa hevosen selkärangasta on siis rintarankaa, joka muodostaa varsin joustamattoman, kylkiluihin liittyvän kehikon. Hevosen kaula on hyvin taipuisa, mutta selkä sillä on kokonaisuutena melko jäykkä.
Hevonen taipuu jaloillaan
Tämä on tosiasia, joka vaikuttaa siihen, miten hevonen liikkuu kaarevalla uralla. Kouluratsastusperinteessä puhutaan hevosen taipumisesta koko runkonsa läpi ratsastettavan ympyräuran suuntaisesti, mikä ei hevosen rakenteen puolesta ole mahdollista. Taipumisvaikutelma syntyy sen sijaan jalkojen oikeaoppisesta toiminnasta.
Hocku havainnollisti kuvin, kuinka hevosen runko muistuttaa junavaunua, jonka painon vaikutus kiskoilla kohdistuu käännöksen suunnassa voimakkaammin vaunun etu-ulkopyörään ja takasisäpyörään. Hevosen ulkoetujalka astuu vastaavasti kaarevalla uralla hieman sisäetujalan editse ristiin ja sisätakajalka puolestaan voimakkaammin rungon alle saaden yhdessä aikaan kääntävän voiman. Rungossa sen sijaan ei juurikaan tapahdu taipumista.
ASETTAMISESTA JA ASETTUMISESTA
Toinen Hockun esiin nostama, itselleni uusi asia oli se, että hevosta ei (vastoin koulusääntöjä) tarvitse aina vaatia taipumaan niskastaan (eli asettumaan) ympyrällä sisäänpäin, vaan se voi taipua myös ulos. Hevosen kallon ja ylimmän niskanikaman l. atlasnikaman liitoskohdassa on vain vähän liikkuvuutta sivusuunnassa.
Kouluratsastussäännöt ovat tässä mielessä täsmälliset, kun ne opastavat asettamaan vain sen verran, että hevosen silmäkulma ja sierainkaari näkyvät satulassa istuessa.
Vastataivutus. Kuva: Mikaela Kulo
Kuten huomaamme, moni tie voi viedä haluttuun lopputulokseen, joka tässä tapauksessa on taloudellisesti ja kestävästi liikkuva hevonen.
Hevoselle asiat ovat joko tai
Toisin kuin meille ihmisille, hevosille asiat ovat hyvinkin mustavalkoisia: ne joko ovat tai eivät ole, eivät koskaan “ehkä vähän” eikä “joskus tekis, toisinaan, sitten taas ei”. Siksi käsittelyn on aina oltava johdonmukaista ja päättäväistä, mutta reilua.
Hyvää hevostaitoa ei esimerkiksi ole ensin vaatia hevosta reagoimaan apuun, jonka noudattamatta jättämistä katsoo toisella kertaa sormien välistä. Hevonen ei ymmärrä, että jossain tilanteessa sama apu tarkoittaa jotain ja jossain toisessa taas ei mitään, tai miksi sen tarvitsee noudattaa (varsin perustellusti) asetettuja rajoja joka toinen päivä ja joka toinen ei.
Kuva: Mikaela Kulo
Vaikka olemme hevosen kanssa kavereita, meidän on tehtävä päätökset sen puolesta, jotta yhteistyöstä tulisi sujuvaa. Hevonen ei kärsi joutuessaan reilun johtajan alaiseksi, päin vastoin: se on hevoselle täysin luonnollinen asetelma, joka on kirjattu laumaeläimen DNA:han vuosituhansien saatossa.
Kun olimme nauttineet perusasioita alkupaloiksi, oli aika siirtyä pääruokaan: nimittäin ohjasajon saloihin. Tämä osa oli minulle kokonaan uutta asiaa, joten keskityin imuroimaan jokaisen tiedonmurun mahdollisimman tarkkaan. Kaikki eivät jaksa opiskella teoriaa, mutta sen läpikäyminen on tärkeää teknisissä lajeissa, jotta asiat lähtisivät rullaamaan alusta pitäen oikeaan suuntaan. Hevosten kanssa on aina myös muistettava turvallisuustekijät.
OHJASAJON VÄLINEET
Turvallisuus alkaa oikeanlaisesta varustuksesta. Tarpeeksi tukevien silojen ja pehmustetun mahavyön (koulusatulan vyö käy hyvin) lisäksi tarvitaan suitset ja mielellään 12 m pitkät (nahka-)ohjat ja hyvät (nahka-)hansikkaat käsiä suojaamaan. Nahka nahalla takaa hyvän tuntuman, eikä ohja luista käsissä.
Silojen on oltava tukevat, koska niihin kohdistuu ajaessa painetta. Kuva: Mikaela Kulo
Lisäksi tarvitaan juoksutusraippa. Siinä on yhtä pitkä runko-osa kuin on siihen kiinnittyvä naru.
Raippa lepää kevyesti sisäkäden peukalon varassa käännettynä poispäin hevosesta, jolloin se ei häiritse suotta. Käytettäessä raippa käännetään hevosta kohti ja sillä ainoastaan kosketetaan kevyesti siihen kohtaan, johon halutaan vaikuttaa. Raipalla ei myöskään kannata lyödä ilmaan, sillä kaikkia äkkinäisiä liikkeitä ja kovia ääniä tulee hevosten kanssa välttää.
Apujen käytön tulee olla juohevaa ja hevoseen hetkellisesti kohdistuvan paineen mahdollisimman kevyttä. Paineen tulee poistua heti kun hevonen on reagoinut siihen, mutta sen on silti oltava tarpeeksi voimakasta toivotun reaktion aikaansaamiseksi.
On pidettävä mielessä, että raippa on ainoastaan merkinantoväline, eikä sitä ole tarkoitus käyttää hevosen rankaisemiseen.
OHJIEN KYTKEMINEN JA OHJASOTE
Ohjat voidaan kytkeä siloihin ja kuolaimiin monella eri tavalla, mutta Hocku käyttää tapaa, jossa sisäohja on silan sisärenkaassa kiinni ja kulkee sisäpuolen kuolainrenkaan kautta käteen, kun taas ulko-ohja kiinnitetään ulkopuolen kuolainrenkaaseen ja kulkee silan (ulko-)renkaan ja hevosen sisälonkan muodostaman kyhmyn kautta käteen.
Ohjien kytkentä. Kuva: Håkan Wahlman
Ohjasote on seuraava (ks. kuva alla): hevosen suusta tuleva ohja kulkee etu- ja keskisormen välistä ja ohjan päät järjestetään ulko-ohjan puoleiseen käteen siististi kiepille siten, että ohjia on helppo pidentää ja lyhentää ja ettei niihin vahingossa kompastu.
Ohjasajon ohjasote.
Ohjasote on erilainen kuin ratsastajalla, jolla ohja tulee hevosen suusta pikkurillin ja nimettömän välistä ja ohjanperät peukalon ja etusormen välistä. Hevonen saattaa ohjasajaessa tempaista voimalla ulospäin, ja ohjasotteen tulee pitää.
Ohjasote on oppikirjoissa aina höyhenenkevyt, mutta tosielämässä näin ei suinkaan aina ole. Hocku korostaakin, että vaikka keveys on tavoite, tärkeämpää on huolehtia siitä, että ainakin itse pitää koko ajan ohjastuntuman yllä ja mahdollisimman tasaisena. Hevonen puolestaan voi tehdä yllättäviäkin liikkeitä, joihin tulee olla valmiina reagoimaan. Tässä tullaan siihen, että ohjasajaessa on muistettava käyttää aktiivisesti jalkoja, jotta tuntuma hevoseen ei missään vaiheessa pääse katoamaan.
Aktiivinen jalkatyö. Kuva: Mikaela Kulo
Jalkatyö on oikean asemoitumisen kannalta yhtä tärkeää kuin tenniksessä: pallo voi tulla mihin tahansa, ja pelaajan on liikuttava vikkelästi oikeaan paikkaan palloon nähden saavuttaakseen tasapainoisen asennon, josta voi suorittaa onnistuneen palautuslyönnin. Ohjasajossa onnistuminen edellyttää samoin jalkojen aktiivista käyttöä.
Etäisyydet ja asemoituminen suhteessa hevoseen
On hyvä huomata, että hevonen normaalisti hyväksyy ja aistii ihmisen läsnäolon lähikontaktissa rauhoittavana paikoillaan ollessaan, kun taas kauempana näköpiirissä olevaa ja liikkeessä olevaa hahmoa se voi pitää petoeläimenä. Hevoselle on siksi ohjasajettaessa tarjottava tukea ohjista, jotka on aina pidettävä tuntumalla.
Ohjaa pidennetään sitä mukaa, kun hevosen luota poistutaan ja lyhennetään, kun hevosta lähestytään, kunnes ollaan jälleen lähikontaktissa. Lähikontaktissakaan ei hevosta toki saa laskea irti.
Hevonen lähikontaktissa. Kuva: Mikaela Kulo
Ajaminen aloitetaan ympyrältä asettuen hevosen painopisteen ja ympyrän kuvitteellisen keskipisteen väliselle linjalle.
Ohjasajon ja juoksutuksen olennainen ero asemoitumisen kannalta on siinä, että ohjasajossa on liikuttava itse, kun taas juoksuttaessa pysytään koko ajan paikoillaan. Tästä näkökulmasta on helpompi ymmärtää myös ohjasajossa vaadittava sijoittuminen hevosen painopisteen ja ympyrän kuvitteellisen keskipisteen muodostamalle linjalle. Juoksuttaja seisoo keskipisteessä itse.
Hevoseen otetaan ohjastuntuma, joka ylläpidetään ohjaa pidentämällä samalla kun etäännytään hevosesta kuten edellä on kuvattu. Ajaminen kannattaa aloittaa pienehköltä ympyrältä. Hevonen pyydetään ensin liikkeelle ja vasta sen jälkeen lähdetään seuraamaan sen liikettä, muuten tuntuma katkeaa.
Ohjasajon aloittaminen. Ohjaa pidennetään vähitellen tuntuma säilyttäen. Kuva: Mikaela Kulo
Kun halutaan siirtyä suoralle uralle, hevonen ohjataan ulko-ohjalla sinne. Samalla siirrytään seuraamaan liikettä hevoseen nähden takaviistosta ajettavan uran sisäpuolelta (puhutaan ajokulmasta). Turvallisuussyistä hevosta ei koskaan tule ajaa suoraan takaa.
Siirtyminen suoralta uralta ympyrälle. Ympyrän kokoa kannattaa vaihdella. Kuva: Mikaela Kulo
Suoralla uralla voidaan myös harjoitella taivutusväistöjä, joissa sisäohja vaikuttaa hevosen kyljessä kuten ”pitkä pohje”. Taivutuksen voimakkuutta voi vaihdella hevosen koulutusasteen mukaisesti, mutta tärkeää on vaatia vain sen verran, mitä hevosen jäykempi puoli antaa periksi. Muuten vain vahvistamme hevosen toispuoleisuutta sen sijaan, että korjaisimme sitä.
Avotaivutusta pitkällä ohjalla. Kuva: Mikaela Kulo
RATSASTUKSEN PERUSPERIAATTEET PÄTEVÄT OHJASAJOONKIN
Tahti/rytmi, säännöllisyys – irtonaisuus – tukeutuminen – takaosan toiminta – suoruus/symmetrisyys – kokoaminen; ohjasajossa tavoitteet ovat samat kuin ratsastuksessa. Hocku korosti erityisesti suoruuden merkitystä, ja suoruuden myötä tulee myös tasainen tahti. Toisaalta kun tahti on tasainen, hevosta voidaan koota ja pidentää rytmin eli askelluksen taajuuden siitä muuttumatta.
HYÖDYNNÄ ÄÄNTÄ
Ohjasajossa kannattaa hyödyntää ääniapuja. Hevonen oppii myös sanoja, kun ne aluksi yhdistetään muihin apuihin (kuten esim. ‘ra-vi’, ‘lauk-ka’ jne.). Hevosen kuulo on erinomainen, ja tavallinen puheääni, melkeinpä kuiskauskin riittää. Kun hevoselle annetaan kokoavia tehtäviä, sen vireystila väistämättä nousee. On tärkeää rauhoittaa hevosta tarvittaessa äänellä, jotta se keskittyisi rauhassa oppimaan ja jännittyneisyys vähenisi. Näin pyritään saamaan hevosesta rento mutta ryhdikäs.
MITÄ OHJASAJO VAATII?
Paitsi hevosenlukutaitoa, ohjasajo vaatii hyvää käden, jalan ja etäisyyksien koordinaatiota, ja sitä on harjoiteltava aivan kuten mitä tahansa muutakin uutta asiaa. Hocku kannustaa ja motivoi kuulijoitaan kokeilemaan, kunhan muistamme ohjasajon turvallisuusnäkökohdat ja perusperiaatteet, jotka on lyhyesti tiivistettynä seuraavassa:
OHJASAJON ABC À LA HOCKU:
- Harjoittele ohjien pitoa ja hallintaa (ohjasote, ohjien päiden niputus ja vaihto kädestä toiseen, ohjan lyhentäminen ja pidentäminen). Tätä voi kuivaharjoitella vaikka kaverin kanssa!
- Muista hyvä ryhti ja 90 asteen kyynärkulma, josta suora yhteys hevosen suuhun
- Varmista ohjien oikeaoppinen kytkentä ja puolen turvallinen vaihtaminen (pidä kuolainrenkaasta kiinni irrotettuasi ohjan).
- Ei koskaan hevosen potkusäteen sisälle (paitsi sen seisoessa rauhallisesti paikoillaan, jolloin voit mennä hevosen takaa aivan läheltä sitä lautasilta rapsutellen niin että se varmasti tietää sinun olevan lähellä)
- Aloita ympyrältä. Asetu ympyrällä työskennellessä hevosen painopisteen kohdalle ajatellen, että hevosen painopisteestä (sään takaa) muodostuu kauttasi suora linja kuvitteellisen ympyrän keskipisteeseen. Huolehdi liikkumalla itse, että tämä linja säilyy.
- Kun suoristat uralle, älä koskaan mene suoraan hevosen taa, vaan aja aina ajettavan uran sisäpuolelta.
- Aktiivinen jalkatyö. Liiku vikkelästi säilyttääksesi tasaisen tuntuman ja oikean aseman suhteessa hevoseen.
- Älä milloinkaan astu lähemmäs hevosta ohjaa lyhentämättä. Muuten tuntuma katoaa.
- Ohjaa aina ensin, seuraa vasta sitten. Muuten tuntuma katoaa.
- Muista kääntää ja ajaa kulmien läpi siirtymällä enemmän uran sisäpuolelle. Jos käännät pelkillä käsillä, muista hidastaa kävelyä kulman ajaksi.
Piaffea pitkällä ohjalla. Kuva: Mikaela Kulo
DEMO
Maneesissa Hocku havainnollisti esittämäänsä teoriaa ohjasajamalla nuorta oria nimeltä Rauhalan Teodor. Se liikkui halukkaasti todella pienin avuin ja pystyi kokoamaan itseään jo huomattavan paljon myös piaffia tapaillen. Vaikka tahtirikkojakin tuli, niitä ei pidä pelätä, vaan tahti tulee palauttaa rauhoittamalla hevosta suoritukseen äänellä. Näin se oppii paremmin. Täytyy kyllä ihailla Hockun kykyä hallita hevosta ja puhua yleisölle samanaikaisesti täysin järkeviä. Itselläni vastaavassa tilanteessa ei onnistuisi muuta kuin hajahuomioiden mumiseminen, jos sekään.
Hocku on ilmiömäinen esiintyjä, joka ylläpitää herpaantumattoman yhteyden kuulijoihin. Sitä taitoa ei ole helppo opetella, jos ei ole sattunut synnyinlahjaksi saamaan. Kun luennoitsijalla on sekä sanottavaa että taitoa viedä sanottavansa perille, häntä jaksaisi kuunnella loputtomiin. Olipa hyvä, että osallistuin tähän tilaisuuteen; sain siitä paljon uutta ajateltavaa ja opeteltavaa. Eikö se juuri olekin elämässä parasta? Hevoset ovat siitä upea kiinnostuksen kohde, että niistä riittää aina uutta opittavaa. Hevosen kanssa voi nauttia monesta eri elementistä, ja ohjasajo varmasti tuo hyödyllistä vaihtelua niin hevoselle kuin ratsastajallekin. Aion kokeilla kotona 🙂
– Eeva-Leena Alhos
Linkkejä:
