Tallin asiakastoiminta täyttää tänä syksynä kaksi vuotta. Vuosiin on mahtunut niin hauskoja sattumuksia, onnistumisia kuin pettymyksiäkin.
Velhos Tallin avajaiset 20.10.2023. Juho ratsailla ensimmäistä kertaa Liinun selässä avustajanaan SPHT-ohjaaja Milla.
Juhlan kunniaksi kokosin tallin historiaa tähän blogikirjoitukseen.
VELHOS TALLI – ELÄMYKSIÄ IHMISILLE ELÄINTEN EHDOLLA
Joskus asiat loksahtavat paikoilleen kuin itsestään. Tämä pätee jossain määrin myös Velhos Tallin syntyyn. Sitä edelsi kuitenkin vuosien sinnikäs etsintä, elämää Italiassa, turhauttavaa odottelua ja tiukkaa tallinpidon harjoittelua.
Miten kaikki alkoi, missä olemme nyt ja mihin menossa?
Tapahtumasarja käynnistyi vuonna 2020, jolloin asuimme vielä koronan kourissa kamppailevassa Milanossa. Olin jo melkein heittänyt tallihaaveilleni hyvästit, kunnes…
Velhos Tallin synty
2020…
…Velhos alkoi siintää horisontissa elokuussa -20. Olimme lentäneet Milanosta Lapin luontoon kesälomalle ystäviemme kanssa. Emme arvanneet, että puolen vuoden kuluttua omistaisimme hevostilan, jonka ensimmäinen asukas oli Lapin-reissullamme jo mukana.
Retki Lapin Curly Tallille
Olin ostanut Anne-ystävälleni syntymäpäivälahjaksi hänen miehensä kanssa yhteisen ratsastusretken Lapin Curly Tallilta, jossa olin jo vuosia aikaisemmin saanut käydä ihailemassa kiharakarvaisia American Bashkir Curly -hevosia.
Anne ei ollut koskaan ollut hevosen selässä eikä Timppakaan ravimiehenä juuri ollut ratsastellut. Heille ratsuiksi valikoituivat ABC-hevoset Pallas Eaigga’t (alias Mymmeli) ja Sun Walker (Sunny).
Anne tiineen Mymmelin, ja Timppa o. Sunnyn selässä v. 2020. Avustajana Lapin Curly Tallin Albert.
Varsaa katsomassa syksyllä -21. Taustalla varsan vanhemmat Sunny ja Mymmeli.
Pihaton kunnostusta Jaakkoni kanssa kesällä -24.
Ihailin Annen rohkeutta nousta ison eläimen selkään. Hän tutustui hevoseen nyt uudesta näkökulmasta seurattuaan miehensä raviharrastusta läheltä: hevoset voivat olla myös koiramaisen lempeitä ja rauhallisia – juuri sellaisia kuin ABC:t! Ja juuri tällaisten elämysten mahdollistaminen eli vahvana tallihaaveeni ytimessä.
Mymmelin yllätys
Emme tienneet, että Mymmelin sisällä kasvoi pieni orivarsa, jonka isä oli Timpan ratsastama Sunny. Varsasta oli tuleva Velhoksen ensimmäinen hevonen Velmu, oikealta nimeltään Pallas Vuorddálmas (‘odotettu’). Mutta eipäs mennä asioiden edelle… Yhteensattumat eivät jää tähän!
Samaisella lomalla olin myös huomannut ilmoituksen Inkoossa myytävästä hevostilasta. Sijainniltaan se täytti vaatimuksemme ja vaikutti muutenkin sopivalta. Kävimme tutustumassa paikkaan, josta tuli kuin tulikin uusi kotimme.
Muutto Inkooseen ja varsakaupoille
2021…
Kuin piste i:n päällä
Niinpä muutin imatralaismiehen kanssa Italiasta Inkooseen tammikuussa 2021, keskelle sydäntalven pakkasia, kun kaupat oli tehty ja entinen elämä laitettu jälleen kerran pakettiin.
Talli ja talo olivat muuttovalmiit, enää puuttuivat tallin asukkaat. Velmusta ei tässä vaiheessa tiedetty mitään.
Korona-ajat olivat kuumentaneet hevoskaupan ja nostaneet hinnat ylös, ja hyvät hevoset olivat kiven alla. Halusin, että tallini palvelisi erityisesti sosiaalipedagogista asiakaskuntaa, mikä asetti tiettyjä rajoituksia hevosten ominaisuuksille.
Mieltäni poltteli säyseiden ABC-rotuisen hevosen hankinta, mutta jo koulutettuja täysikasvuisia yksilöitä ei ollut kaupan.
Koko ensimmäisen Inkoon vuoden koin rankkaa turhautumista hevostilallisena, joka ei omistanut yhtään hevosta.
En nyt missään nimessä aikonut varsaa hankkia, sillä tiesin sen kasvattamisen asiakaskäyttöön vievän useamman vuoden. Mutta niin vain kävi, että kun Lapin Curly Tallin Bertta soitti minulle loppukesästä ja kertoi, että ystäväni Annen ratsuna ollut Mymmeli oli 14.7.2021 pyöräyttänyt orivarsan, joka olisi nyt myytävänä, päätin ottaa haasteen vastaan.
Velmu aivan pienenä, kuva (c) Lapin Curly Talli. Huomaa varsan selässä ns. aasinristi todisteena rodun alkukantaisuudesta.
En uskalla edes arvailla kuinka paljon päätökseeni vaikutti ajatus kohtalon johdatuksesta! Hevoskaupoilla ei tunnetusti useinkaan ole järjen kanssa paljoakaan tekemistä – niitä johdattaa tunne ja intuitio, mikä ei oikeastaan ole ollenkaan hullumpi juttu. Tai ainakaan tässä tapauksessa ei niin ollut. Hevoskaupoilla ja puolison valinnalla on meidän hevosnaisten kokemuksessa vähän samanlaisia piirteitä.
Varsan kasvattaminen oli minulle uutta, mutta toisaalta antaisi paljon näkemystä jo elettyyn hevoselämääni. Olinhan aikaisemmin omistanut puoliverisiä suoritushevosia, jotka tulivat minulle jo rutinoituneina ratsuina. Varsan kanssa kiiruhdetaan hitaasti. Työ on aivan eri tavalla antoisaa. Nuori oppii nopeasti, ja sen kasvua on hienoa seurata. Olen äärimmäisen kiitollinen “kohtalolleni” siitä, että tulin itse asiassa hankkineeksi aivan muuta mitä piti.
Vihdoin hevosia
2022…
Varsa saapuu.. ja ihmeekseni pikkuponi!
Suloinen Velmu saapui 28.1.2022 puolivuotiaana karvaturrina Raattamasta Johannan tilalle Juurelaan, joka sijaitsee naapurikylässä. Hänellä oli tarjota varsalle paikka vähän vanhemman Pelmu-ruunan seurassa pihatosta siksi ajaksi, kunnes löytäisin sille kaverin. Lempinimensä Velmu sai tuolloin, koska se rimmasi niin hyvin isoveljensä Pelmun nimen kanssa.
En ollut ajatellut myöskään hankkivani shetlanninponia, mutta Facebookia selaillessa (vaarallista!) verkkokalvoilleni piirtyi kuva komeasta Usvaniityn Jerrystä. Olin myyty, ja niinpä ostin tummanruunikolle varsalle kaveriksi tummanruunikon shettiksen.
Velmu on saapunut Juurelaan, helmikuu -22
Velmu ja Jerry tustustuvat toisiinsa, toukokuu -22.
Jerryssä on paljon ponia.
Hevoset omaan pihaan
Näyttävä Jerry-poni löytyi Kouvolan läheltä Anjalasta. Sain vihdoin hevoset omaan pihaan vappuna 2022 Timpan tuotua ponin mukanaan Kouvolasta. Velmu oli todellakin saamenkielisen nimensä (Vuorddálmas) mukaisesti hyvin pitkään, (tietämättämme) jo Mymmelin mahasta saakka odotettu!
Asiakastoiminnan valmistelua
2022 – 2023
Pelkoja ja painajaisia
Siitä alkoi hurjan jännää ajanjakso monessakin mielessä. Suurin pelkoni oli, että hevoset karkaisivat läheiselle kantatielle aiheuttaen liikennesuman ja vakavia onnettomuuksia itselleen ja muille.
Ei voi myöskään koskaan tietää, tuleeko kaksi hevosta toimeen keskenään. Sitten tietysti huoli oli siitä, osaanko ruokkia ja hoitaa hevosia oikein, jotta ne pysyisivät terveinä. Vaikka tiesin paljon hevosista, omaa tallia en ollut aikaisemmin pitänyt. Näin painajaista siitä, että olin unohtanut syöttää ja juottaa hevoset, ja ne löytyivät kuolleina karsinoistaan.
Ajanjakso piti sisällään tiukkaa totuttelua ja opiskelua. Uhkakuvat eivät onneksi kuitenkaan toteutuneet, mutta opiskeltua on tullut oikein olan takaa. Olen kääntynyt matalalla kynnyksellä kokeneempien puoleen ja oppinut heiltä paljon hyödyllistä.
Enää ei hevosenpito pelota, eikä nuoren kanssa ole yhtään niin epävarma olo. Tunnen oman Velmuni niin läpikotaisesti kuin hevosen vaan voi ihminen tuntea, jolloin voin kokea sen kanssa suurenmoista yhteyttä ja kaikinpuolista ymmärtämystä. Siitä tunteesta saa valtavasti voimaa. Sama koskee toki myös poneja. Näen jo turpakarvan asennosta mitä ne seuraavaksi aikovat. Se on erityisen hauska tunne.
Kissat ja epäonnea Liinun kanssa
Kesäkuussa 2022 saapuivat kissaveljekset Tim ja Antti. Kissanpennut palleroivat pihassamme koko kesän suloisesti hiirestystaitojaan kartuttaen.
Syksyllä 2022 saapui kolmas hevonen Liinu, kuinkas sattuikaan – ystävämme Timpan kasvattama suomenhevostamma, jolla oli ravitaustaa ja kovat menohalut. Se oli varsonut Timpalle mallikkaan orivarsan huippuorista nimeltä Välähdys, minkä jälkeen Timppa oli päätynyt etsimään tammalle uuden kodin, jotta voisi satsata täysillä varsan laittoon.
Pikkuiset kisulit Antti ja Tim, kesä -22
Terassitreenejä, kevät -22
Liinu ja minä, kevät -24
Vuosi 2022 meni siis pitkälti uuteen elämäntapaan opetellessa ja eläinystäviin tutustuessa. Jonkin verran tallilla kävi jo tuttavien ja sukulaisten lapsia poneja hoitamassa ja ratsastamassa talutuksessa, mutta vieläkään en tohtinut tarjota hevospalveluita julkisesti. Niiden aika koitti vasta vuotta myöhemmin. Keväällä ja kesällä 2022 pidettiin kavereiden kanssa myös hyvinvointiteemalla muutamat terassitreenit eli ohjattuja kehonhuoltoharjoituksia isolla ulkoterassillamme.
Toinenkin pikkuponi
2023…
Neljäs hevonen eli pikkuinen Bambi saapui kesällä 2023. En ollut aikaisemmin ollut tekemisissä shetlanninponien kanssa, mutta rotu on vienyt täysin mukanaan. Jerryn kanssa huomasin, kuinka monipuolisia ne ovat, ja kun tilaisuus osui kohdalle, päätin hommata vielä toisen samanmoisen. Bambin tulon myötä sai pihattorakennus kohennusta paikallisen maanviljelijän avustuksella. Ponipihattomme täytti näin ympärivuotisen käytön vaatimukset, kun hommasimme sinne vielä lämmitettävän juomapaljun.
Velhos avaa ovensa asiakkaille syksyllä 2023
Velhos Tallin avajaiset pidettiin 20.10.2023. Mukana oli myös kollegani, sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaaja Milla Laine, jonka kanssa aloimme vetää ponikerhoja ja muita tapahtumia. Milla auttoi alkuun myös tallitöissä varjellen minua ylirasittumiselta. Asiakkaita ilmestyi verkalleen, ja toiminta oli juuri sellaista, mistä olin haaveillutkin: pienimuotoista, ihmisenkokoista, yksilöllistä mutta silti yhteisöllistä.
Milla ja Bambi lähdössä kärryttelemään.
Hellää hoitoa ponikerhossa.
Itsenäisyyspäivän juhlistusta Liinun kanssa v. 2023. Vapaudestaan Suomi voi osaltaan kiittää suomenhevosta, joista moni uhrasi henkensä miestemme rinnalla.
.
Aktiviteetit laajenevat
2024…
Ponikerhojen lisäksi pidettiin ensimmäinen päiväleiri ajoteemalla. Mukana oli Velhos Tallin kummiksi jo vakiintunut Timppa, jonka kanssa varmistettiin oikeanlainen ravivaljastus ja ajotapa. Hyviä neuvoja olemme saaneet myös Elli Korvelta, joka on itsekin kasvattanut shetlanninponin ja ajanut sillä kilpaa.
Nuorisotalli
Tietääksemme ensimmäisenä suomalaisen hevoskulttuurin historiassa kokeilimme keväällä 2024 nuorisotallikonseptia, jonka mukaan tallille sai tupsahtaa maksutta ilman ennakkovarausta yhtenä päivänä viikossa, aivan kuten nuorisotalolle ikään. Se sai heti suuren suosion, mutta hevostoiminnan kustannukset ovat osoitautunet liian suuriksi voidaksemme tarjota maksutonta toimintaa viikoittain.
Nuorisotallille etsimme parhaillaan rahoitusta, koska sille on selvästi tarvetta.
Ensimmäinen leiri, joka järjestettiin Timpan johdolla ajoteemalla hiihtolomalla -24.
Jerryn lempeä katse.
Jerry Petterin hommissa jouluna -24.
Heppatreffit, perhehevostelu ja kepparit
Heppatreffit-konsepti oli suunnattu erityisesti aikuisille, kun meillä vielä oli ihana iso Liinu. Perhehevostelut ovat olleet menestys: meille voi tulla pienimpien lasten kanssa vaikka koko perhe heppahetkeä viettämään. Keppihevosia viriteltiin myös jo keväällä 2024.
Liinu lähtee ja kanit saapuvat
Liinu ehti olla meillä melkein kaksi vuotta, mutta totesimme sen olevan liian vireä asiakastoimintaan, vaikka se oppi ratsun asiat oikein hyvin Eeva-treenarimme kanssa (hänestä lisää jäljempänä). Lisäksi sen etuset alkoivat vaivata, joten ratsun ura olisi ollut sille liian rankka.
Liinu saateltiin yhdessä Timpan kanssa uuteen kotiinsa Sundsvikin oriasemalle alkukesästä. Itkuhan siitä tuli, kun viimeisen kerran Liinulta riimun riisuin jättäen sen uuteen karsinaansa. Ymmärsin kuitenkin, että niin on parasta: sen ei koskaan enää tarvinnut juosta ravia eikä kantaa ihmisiä selässään.
Toivomme, että Liinu pyöräyttää vielä muutaman kovasukuisen ravivarsan ammatti-ihmisten käsissä. Liinu on sittemmin myös palkittu kantakirjatammana Sundsvikin hakemuksesta. Liinun tarinalla oli sittenkin onnellinen loppu! Saamme seurata sen elämää Sundsvikin Maaritin kautta. Sundsvik on hieno perinteitä vaaliva hevostila, ja olemme iloisia, että huoli Liinun hyvinvoinnista on poispyyhkäisty.
Velmu ja ponit laidunsivat koko kesän ilman suurempia työvelvoitteita, kuten muinakin kesinä on ollut tapana. Ainoana ponnistuksena ovat olleet Lasten päivä -tapahtumat heinäkuussa (myös vuonna 2025), joka onkin suuruusluokaltaan jo iso voimankoitos niin poneille kuin meille ihmisillekin.
Velmu nauttii laidunelämästä.
Elämyksiä perheen pienemmille inkoolaisella puutarhalla.
Toffe ja Laku vaativat huomiotamme.
Kesäkuun lopussa saapuivat kanit. Paikallinen puutarha haki niille sijoituskotia, ja meille sopi vastaanottaa nämä jo muutaman kuukauden ikäiset pikkukaverit.
Kissat suhtautuivat kaneihin ensin epäilevästi, mutta tottuivat pian ja jopa nukkuivat vierekkäin kanien kanssa. Kanit ovat edesottamuksineen mielenkiintoisia ja aktiivisia eläimiä! Olen opettanut ne hyppäämään myös pieniä esteitä namien kannustuksella. Lapset nauttivat niin kissojen kuin kanienkin kanssa puuhailemisesta.
Syksyllä 2024 jatkuivat ponikerhot, perhehevostelut ja uutena järjestettiin ajokurssi. Pidettiin kaikille avoimet yksivuotisjuhlat ja joulutapahtuma. Paremman puuttuessa pukeduin itse pukiksi. Myös hevoset saivat jouluisen asun.
Yksärit, kaksarit ja Velhos Cup
2025…
Kevätkausi 2025 oli vilkas ponikerhoineen ja hiihtolomaleireineen. Ponien koulutuksen edettyä olen voinut tarjota lapsille myös yksäreitä ja kaksareita, joilla olemme panostaneet enemmän maastoratsastukseen ja liinatyöskentelyyn.
Maaliskuusta kesäkuulle olivat kepparit vahvasti mukana toiminnassa, kun talli järjesti Velhos Cup -keppihevosestekisan. Siihen sai harjoitella ja hankkia tuloksia koko kevään ajan, ja lopuksi parhaat suoritukset palkittiin ruusukkein, lahjakortein ja kunniamaininnoin.
Tyty ja Velmun orastavat laineet. Curly-hevosten peitinkarva on kiharaista vain talvella.
Hilla ja Jerry & Lilja ja Bambi maastoilevat.
Velhos Cup keväällä -25. Palkitut ja ruusukkein koristellut voittajat vasemmalta oikealle: (pikku-)Eve, Hilla, Lilja ja Alisa.
Todella vauhdikkaat kevätkauden päättäjäiset pidettiin palkitsemisineen kesäkuun alussa ukkosmyrskyn uhatessa taustalla. Onneksi jylinä ja sade pysyttelivät kuitenkin etäämmällä. Kunniakierros päästeltiin täyttä laukkaa hihkuen.
Velmun koulutus alkaa toden teolla
Eeva Mansikka-aho otti Velmun ohjat taitaviin käsiinsä toukokuussa, jolloin sen varsinainen ratsukoulutus alkoi. Opitut asiat jäivät hautumaan Velmun jäätyä ansaitulle laidunlomalle aina syyskuun alkuun saakka.
Kesällä 2025 saimme tallikissanpennut Teijon ja Tytyn. Uudet tulokkaat ovat sujahtaneet melkein huomaamatta talliarkeemme. Ne viihtyvät hyvin yhdessä leikkien ja makaillen. Kissapappa Tim katselee pentujen touhuja vähän sivummalta, mutta suhtautuu lasten telmimiseen isällisen hyväksyvästi. Joskus kaikki kolme nukkuvat heinissä vierekkäin – näky, joka sulattaa sydämen joka kerta.
Teijo.
Tyty.
Tim ja komeat viikset.
Velmun kisat
Liinun myötä alkanut yhteistyö Eevan kanssa jatkuu syksyllä 2025 edelleen. Suuri merkkipaalu tallin historiikissa on Velmu Veikeän ensimmäinen kisasuoritus Eevan kanssa 27.9.2025. Ratsukon toinen sija harjoituskoulukisojen He D-luokassa yllätti iloisesti koko tiimin.
Velmu 3 kuukautta, syksy -21.
Velmu ja Eevaa treenaavat keväällä -25.
Nelivuotiaan Velmun ensimmäiset kisat ratsuttajansa Eevan kanssa, syksy -25.
Velmu käyttäytyi aivan esimerkillisesti ollen varovainen, mutta luottavainen, vaikka sitä jännitti kovasti. Mitä yhteistyötä kummaltakin osapuolelta!! Tuomarilta saatiin mukavia kehuja. Olimme Eevan kanssa ymmyrkäisinä onnesta!
Vuoteen 2025 mahtui myös surua
Vuonna 2025 on ehtinyt olla myös surua pieneläintemme kanssa, sillä helmikuussa menetimme rakkaan Antti-kisumme suolenkiertymälle ja lokakuun alussa jouduimme hyvästelemään Toffen kanien alettua vakavasti uhata toistensa henkeä ja terveyttä. Kanit voivat olla toisiaan kohtaan äärimmäisen häijyjä, etenkin kaksi urosta, vaikka toinen näistä oli leikattu ja kanit olivat poikasesta saakka olleet yhdessä. Halusimme alun perin antaa sijoituskaneille mahdollisuuden jatkaa elämäänsä Velhoksella, mutta nähtävästi kaneille tuli aikuistuimisen kynnyksellä sovittamaton reviirikiista, johon ei ollut muuta ratkaisua kuin toisesta kanista luopuminen.
Jouduimme hyvästelemään rakkaan Antin.
Eläimet jättävät ikuisen käpälänjäljen sydämiimme. Ei ole merkitystä onko eläin suuri vai pieni; elämä on aina yhtä arvokas. Meidän ihmisten velvollisuus on huolehtia eläintemme hyvinvoinnista ja päästää ne kärsimyksistä, jos mitään muuta ei ole enää tehtävissä.
Mutta sitten iloisempiin tunnelmiin.
Vapaaehtoiset ovat täyttä kultaa
Ehkä ilahduttavinta mitä talliyhteisössä on tähän mennessä tapahtunut on vapaaehtoistoiminta. Minulla on ollut ihanana kaverina ja apuohjaajana Pinja-tyttönen, joka liittyi “ruokakuntaamme” v. 2024 nuorisotallin kautta.
Pinja harkitsee ammatikseen hevosalaa, johon hän hakee tuntumaa auttaen tallitöissä ja lasten ohjaamisessa.
Pinja hoitaa Velmua.
Suurempi avustajaporukka on sitten osallistunut myös tallin ulkopuolisiin tapahtumiin, minkä ansiosta olemme voineet järjestää niissä talutusratsastuksen lisäksi myös kärryajelutusta. Kiitos ihanille Pinjalle, Merjalle, Leilalle, Alisalle, Lauralle, Ennille, Saralle, Tiinalle ja tietysti Jaakko-rakkaalle!
Tulossa syksyllä…
2025…
Järjestämme kuluvana syksynä vielä kaksi matalan kynnyksen yleisötapahtumaa:
- tallin kaksivuotisjuhlat halloween-teemalla perjantaina 31.10. alkaen klo 16. Luvassa pukuratsastusta ja -ajelua sekä pientä tarjottavaa.
- tarjoamme myös hiljentymishetken jouluaattoaamuna klo 9 käsiponien kera tehtävän maastokävelyn merkeissä, jonka jälkeen satulahuoneessa on tarjolla glögiä ja pipareita
Molemmat tapahtumat ovat maksuttomia (halloween-juhliin vapaaehtoinen materiaalimaksu) ja kaikille avoimia. Tarjoilun järjestämiseksi toivomme ennakkoilmoittautumista muutamaa päivää ennen tapahtumaa. Yhteystiedot löytyvät näiltä sivuilta.
Ruusut ja risut
Tallin kehityshistoria on tähän mennessä ollut nousujohteinen. Olen kouluttanut sekä itseäni että hevosiani määrätietoisesti sekä hakenut asiakaspinnasta heikkoja ja vähän vähemmän heikkoja signaaleja siitä, minkälaiselle toiminnalle voisi olla kysyntää.
Ollaan onnistuttu…
Olemme pystyneet tarjoamaan rajallisine resursseinemme jo varteenotettavia asiakaskohtaamisia ja innostaneet uusia tulokkaita hevosharrastuksen pariin. Ymmärrettävästi tavoitteellisemmat asiakkaat ovat jo ehtineet kasvaa poneistamme ulos ja harrastavat toisaalla, mutta se kuuluu konseptimme kuvaan. Haluammehan tarjota ne ensimmäiset turpakosketukset ja hevoselämykset, joita ilman useampi jäisi vaille antoisaa yhteyttä hevoseen. Muualle lähteneet vievät meiltä toivottavasti mukanaan myös arvokkaita hevostaitoja, mikä helpottaa niin ratsastuskouluhevosten kuin opettajienkin työtä.
Meidät on pantu merkille paikallisorganisaatioissa. Vaikka olemme edelleen pieni, meistä on tullut jo alueellisesti merkittävä toimija.
Olemme onnistuneet hevosmateriaalin kouluttamisessa niin omin kuin ulkopuolisinkin voimin.
…ja epäonnistuttu
Tallin toiminta on tästä huolimatta ollut toistaiseksi tappiollista, joten sitä on kehitettävä edelleen.
Ponikerhot, joissa opitaan jakamaan ja rakennetaan yhdessä tekemisen kulttuuria hevosalalle, ovat nykytilanteessa uhattuina, sillä tänä päivänä on todella vaikeaa sitouttaa lapsia (tai aikuisia) säännölliseen harrastukseen. Perhearki on ymmärrettävän hektistä eikä kaikki kiva aina siihen mahdu, mutta jostain vähemmän tärkeästä kannattaisi ehkä tinkiä, jotta lapsi saisi enemmän iloa ja hyötyä hevosharrastuksestaan. Lasta kannatta kannustaa hyvän harrastuksen pariin silloin kun hänessä herää aito innostus uutta asiaa kohtaan. Hevoset eivät ole harrastus helpoimmasta päästä, ja niiden kanssa onnistuminen vaatii säännöllisyyttä ja peräänantamattomuutta – asioita, joiden omaksumisesta lapsi tulee myöhemmin olemaan kiitollinen.
Pyrimme käynnistämään ponikerhon jälleen keväällä 2026. Päivä voi olla lauantai tai sunnuntai, miksei myös perjantai tai töiden jälkeen viikolla. Mukaan voit jo nyt ilmoittaa 7-12-vuotiaan lapsen. Ilmoita samalla kerholle mahdolliset ajankohdat.
Lopuksi upeista hevosistamme
Olen todella vaikuttunut shetlanninponeista näppärinä ajokkeina ja lasten ratsuina. Onhan pienen ponin kanssa hauskaa opetella ohjasajoa, agilityä ja muita maastakäsittelytaitoja, ja ne jaksavat vetää isoakin aikuista kärryissä. Rauhallisina yksilöinä Jerry ja Bambi ovat toimivia myös ulkopuolisissa tapahtumissa, joihin meitä usein kutsutaan paikallisten yritysten ja yhdistysten puolelta.
Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että perusluonteeltaan ystävällisetkään ponit toimivat niissä mitä erilaisimmissa asiakaskohtaamisissa, joille ne hevostoiminnassa altistuvat. Se on ratsastuskoulutoimintaa huomattavasti vaativampi toiminnan laji.
Pinja ja ponit Lasten päivänä Inkoossa v. 2024.
Velmun kouluksesta olikin jo puhetta edellä, mutta myös ponejamme on juuri siitä syystä viety koko ajan tavoitteellisesti eteenpäin. Kärryn edessä ne toimivat kohtalaisen hyvin jo valmiiksi, vaikka ovat siinäkin kaivanneet vanhan kertaamista.
Uusina asioina ponit ovat opetelleet kanssani ohjasajoa ja agilityä ja saaneet jopa ratsukoulutusta kansallisen tason kenttäratsastaja Orvokki Somervuoren opissa. Monikäyttöiset ponimme ovat jo kasvattaneet suuren ihailijakunnan.
Bambi on kehittynyt meillä ollessaan ratsuna niin paljon, että pienet lapset voivat jo ratsastaa sillä kaikissa askellajeissa, kunhan lapsen tasapaino sen sallii. Tällaiset saavutukset ovat niitä, joiden vuoksi jaksan tehdä tätä työtä.
Enni ja Bambi ottivat ensimmäiset maastolaukat syysloman minileirillä -25.
Elämyksiä ihmisille eläinten ehdolla
Kuten ehkä rivien välistä luit, en pidä hevostallia itseäni varten, vaan tuottaakseni elämyksiä muille.
Hevoset ovat minulle paljon enemmän kuin työ. Ne ovat elämäntapa. Parasta on nyt se kun voin tuottaa toisille iloa ja onnistumisia hevosten parissa. Rahallista korvausta en toiminnasta saa eivätkä sen kulutkaan tule vielä katetuiksi. Iloiset asiakkaat sen sijaan motivoivat jatkamaan ja kehittämään toimintaa edelleen.
Jatkan työtä sosiaalipedagogisessa viitekehyksessä toiminta-ajatuksenani hevostaitojen ja yhteisöllisen hevoskulttuurin rakentaminen. En ole tottunut luovuttamaan, ja uskoni hevoseen hyvinvoinnin tuojana on vahva.
Hyvää vointia ja toimeliasta syksyä kaikille 2-vuotishistoriikin lukijoille t. Eve ja muu Velhos Tallin väki